Auringon (pien)tuotanto mittarin sisäpuolella lyö leiville

Auringon (pien)tuotanto mittarin sisäpuolella lyö leiville

Otsikoissa kilpaillaan toinen toistaan suurempien aurinkovoimaloiden suunnitelmista, mutta todellisuudessa pientuotanto on edelleen valtavirtaa. Tilanne luultavasti muuttuu, mutta sähkömittarin sisäpuolisen tuotannon merkitys tulee säilymään suurena.

Varma kevään merkki: puhelin soi – Oletko ajatellut aurinkovoimalaa? – Olen ajatellut jo yhdeksän vuotta!

Kun en innostu myöskään puhelinmyyjän ehdotuksista voimalani laajentamisesta tai akkuvaraajasta, loppuu puhelu aika lyhyeen.

Nyt on hyvä hetki hankkia aurinkovoimala

Aurinkovoimaloiden tarjoajat ovat jälleen palanneet puhelinlinjoille. Pari-kolme vuotta sitten sähkön hinta meinasi karata käsistä ja aurinkovoimaloiden kauppiailla oli kädet täynnä työtä. Nyt markkina on tasaantunut ja kuluttajalla on hyvä hetki miettiä investointia kiinteistönsä arvoon ja energiaomavaraisuuteen.

Aurinkopaneelien hinnat ovat jatkaneet laskuaan ja maailmanmarkkinoilla paneelien tukkuhinnat liikkuvat tasolla 0,10-0,15 USD/Wp (US-dollaria paneelin nimellistehon wattia kohden). Kun netistä katsoo voimaloiden tarjoushintoja, näyttää kohtuukokoisen 6-8 kW nimellistehoisen voimalan saavan ”avaimet käteen” asennettuna hintatasolla 0,80-1,00 €/Wp veroineen.

Nämä ovat toki matalimpia esimerkkihintoja, mutta osoittavat, että itse paneelin hinta on enää hyvin pieni osa – ehkä 15-20% – aurinkovoimalan kokonaishinnasta. Verkkoinvertteri maksaa lähes saman kuin paneelit ja lisäksi tarvitaan telineet, kaapelointia ja muita tarvikkeita. Asennuksen osuus saattaa olla luokkaa kolmannes koko investoinnista.

Kilpailuttamiseen on nyt hyvä mahdollisuus, mutta samalla on oleellisen tärkeää miettiä myyjän luotettavuutta ja toimituksen ammattimaisuutta. Ensimmäiseen halpamyyjään ei kannata tarttua. Paras tapa löytää oikea toimittaja on tutustua SARYn jäseniin ja valita toimittaja heidän tarjonnastaan.

Suomessa tuotetaan aurinkosähköä pienessä mittakaavassa

Fingridin Datahubin mukaan Suomessa oli vuoden 2024 lopussa aurinkosähkön tuotantokapasiteettia noin 1 109 megawattia (MW). Suomen Uusiutuvien tilaston mukaan Suomessa oli vuoden lopussa 26 yli 1 MW:n voimalaa, joiden yhteenlaskettu kapasiteetti oli 123 MW. Näistä 7 kpl ja 57 MW – lähes puolet – asennettiin viime vuoden aikana. Pientuotannon osuus oli siis hyvin lähellä 1 000 MW eli yhtä gigawattia (GW).

Haastattelimme Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professoria Peter Lundia ja LUT-yliopiston sähkötekniikan osastonjohtajaa, energiatehokkuuden professoria Jero Aholaa heidän näkemyksistään aurinkoenergian tilasta ja tulevaisuudesta Suomessa.

Teollisen mittakaavan aurinkovoimaloita arvioidaan olevan kuluvan vuoden lopussa noin 450 MW, perustuen 31.1.2024 mennessä julkaistuihin investointipäätöksiin. Suunnitelmissa on suuria laitoksia vielä moninkertainen määrä.

Peter Lund pitää kuitenkin tärkeänä nostaa teemaa mittarin sisäpuolisesta aurinkoenergiasta. Pääosa kehityksestä tapahtuu rakennetussa ympäristössä. Esimerkiksi Tanskassa tuotetaan lähes 8% sähköstä auringolla – lähes kokonaan rakennetussa ympäristössä – kun määrä Suomessa on noussut vajaaseen 1,5%:iin. Toki Tanskan sähkönkulutus, noin 35 terawattituntia (TWh) vuodessa on paljon pienempi kuin Suomen 83 TWh.

Saksassa tuotetaan Lundin mukaan noin 12% sähköstä auringolla ja siellä ei juuri ole suuria kenttiä. Ehkä miljoonalla taloudella on oma aurinkovoimalansa. Virossa puolestaan oli viime vuoden lopussa aurinkosähkökapasiteettia yli 1 300 MW, ja maa ei kuitenkaan ole paljoakaan Pohjois-Pohjanmaata suurempi.

Lainsäädäntö on Lundin mielestä mennyt Suomessa – osin SARYn ansiosta – hyvään suuntaan ja tekee nyt tuotannon jakamisen entistä paremmin mahdolliseksi. Rakennetussa ympäristössä ei myöskään ole samanlaisia kysymyksiä maankäytöstä kuin teollisen mittakaavan laitosten kohdalla.

Edullista tuotantoa moneen käyttöön

Jero Aholan mukaan aurinkosähkö on nyt toiseksi edullisin tapa tuottaa sähköä Suomessa. Teollisen mittakaavan aurinkosähkön kustannus on 50-60 €/MWh, kun maatuulisähkön kustannus on noin 40 €/MWh. Aurinko ja tuuli tukevat usein toisiaan varsin hyvin.

Liikekiinteistöt – erityisesti päivittäistavarakaupat – ovat parhaita kohteita aurinkoenergialle, koska kulutusta on paljon päivällä ja elintarvikeliikkeissä tarvitaan paljon jäähdytystä kesällä. Pientaloissa kulutus on pienempää, mutta investointipäätöksen tekeminen on helppoa. Liikeyritykset saattavat olla kriittisempiä investoinnin tuoton suhteen.

Kiinteistöakkujen myynti on voimakkaassa kasvussa, mutta Ahola ei vielä ole niistä kovin innostunut. – Lämpö on hyvä ja edullinen varastointitapa siellä mihin se sopii, toteaa Ahola. – Sähköauton akku on hyvä, mutta itse en vielä investoisi reservimarkkinoilla käytettävään kiinteistöakkuun. Se tarvitsee oman tilansa, palosuojauksen ynnä muuta. Autossa on usein 70-80 kWh akkukapasiteettia ja yleistyvä rautafosfaattiteknologia kestää 4000-5000 täyttä lataussykliä – paljon enemmän kuin itse auto.

Lund laskee, että tulevaisuudessa voidaan suhteellisen pienellä akustolla kattaa suurin osa kotitalouden sähkönkulutuksesta, pois lukien lämmitys. ”Neljän tunnin varasto” tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että kutakin talouden kulutuksen kannalta järkevästi mitoitettua voimalan kilowattia kohden asennetaan 4 kWh akustoa. Jos on vaikka 8 kWp voimala, laitetaan 32 kWh akusto. Tällä voidaan kattaa jopa kolme neljäsosaa kotitaloussähkön vuosikulutuksesta.

– Pienen mittakaavan varastointiakku lyö itsensä läpi aivan varmasti, sanoo Lund. – Akkuteknologian kehitys on vasta alussa, kehitys jatkuvaa ja uhkakuvat ovat liioiteltuja. Litium-rautafosfaattiakut ovat yleistymässä ja seuraavaksi voidaan käyttää litiumin sijasta natriumia, joka on samaa kuin pöytäsuola. Paljon on tulossa.

Tulevina vuosina aurinkoenergia arkipäiväistyy

Kymmenen vuoden kuluttua aurinkosähkö on Lundin mielestä normaali osa rakennettua ympäristöä. Rakennuksiin integroitua aurinkosähköä saisi hänen mielestään kehittää edelleen – onhan Suomi ollut jo vuonna 1989 ensimmäisten joukossa toteuttamassa tällaisia sovelluksia. Kilpailu aurinkoenergiassa on maailmanlaajuisesti kovaa, joten ehkä kannattaisi harkita myös erikoistumista.

Hajautetulla tuotannolla on joka tapauksessa monia etuja. Sillä saavutetaan varmuutta, maankäyttö on optimaalista ja kulutus tapahtuu lähellä tuotantoa. Fingrid on kertonut haasteista suurten voimaloiden tuotannon siirtämisessä kulutuskohteisiin, verkot ovat täynnä. Hajautettu tuotanto ei tarvitse merkittävää uutta infrastruktuuria, koska sulake ei välitä siitä, kumpaan suuntaan virta siinä kulkee.

Ahola kertoo LUT-yliopiston laskeneen jo vuosia sitten, että Suomessa olisi kiinteistöjen katoilla tilaa suuruusluokkaa 10-20 GW:n aurinkovoimaloille. Tämä tarkoittaisi lähes yhtä monta terawattituntia energiaa vuosittain.

Lund peräänkuuluttaa ajattelutavan muutosta. Julkisuudessa ei ole suunnitelmia kaupunkien sisäisen tuotannon kehittämisestä. Kulutusjouston toteuttaminen on helpompaa kun kaikki mekanismit voidaan toteuttaa paikallisesti. Pientuotannon hyväksyttävyys on korkea ja oman tuotannon arvo on korkeampi kuin vain tuotetun sähkön arvo. Suhtautuminen omaan on myönteinen.

– Meillä ammattilaiset ovat edelleen aika konservatiivisia, arvioi Lund. – Aurinkosähkö odottaa sääntöjä, jotka tukevat hajautettua tuotantoa sen luontaisista lähtökohdista. Tehtävää on edelleen, mutta aurinkosähkö tulee olemaan yksi maailman energiantuotannon lopullisista ratkaisuista. Vuosisadan lopussa 40% maailman sähköstä tuotetaan auringolla.

– Nyt on hyvä hetki investoida, sanoo Ahola. – Jos 5-10 kW:n voimalassa paneelien osuus investoinnista on vaikka 20%, ei ole kovin suurta merkitystä, jos se putoaa 15 tai 10%:iin. Työn hinta ei tule putoamaan. Optimointi kehittyy ja sähköä kuluttavat laitteet lisääntyvät. Verkkosähköstä pitää aina maksaa siirrot ja verot, jotka eivät rasita omaa tuotantoa. Aurinkovoimala tuottaa ainakin kaksi kertaa hankintahintansa elinaikanaan.