Suuri aurinkovoimala tarvitsee suuren liittymän, mutta myös pienten osalta on usein tiukkoja vaatimuksia. Monet verkkoyhtiöt asettavat pienkiinteistöille 10 kilowatin (kWp) rajan, jota suuremmat voimalat vaativat verkon tarkempaa tutkimista ja mahdollisesti vahvistamista – asiakkaan kustannuksella. Omakotitalon sähköliittymä on yleensä pienimmillään 3 x 25 ampeeria ja suurin kuormitus siten reilut 17 kW.
Suurten voimaloiden osalta on itsestään selvää, että liittymän – ja sen yläpuolella verkossa olevan kapasiteetin – on oltava voimalan tehon mukainen. Esimerkiksi 110 kilovoltin (kV) korkeajännitelinjan siirtokapasiteetti on parhaimmillaan pari sataa megawattia ja 20 kV keskijännitelinjalla parikymmentä. Kokonaisuus on kuitenkin aina selvitettävä ja suunniteltava tapauskohtaisesti. Myös kustannuksilla on merkitystä, kun 110 kV linjan rakentaminen maksaa luokkaa 100 000 €/km ja suuri sähköasema jopa miljoonia.
Suuri voimala pitää käytännössä rakentaa suhteellisen lähelle riittävän kapasiteetin tarjoavia sähkölinjoja. Varsinkin Itä-Suomessa tämä saattaa jatkossa olla pullonkaula, koska kantaverkon kapasiteetti on Länsi-Suomea alhaisempi. Ja suurten sähkölinjojen suunnittelu ja toteutus kestää useita vuosia.
